Tehtävä 1: Mikä palvelu jäi käsittelemättä?

Sosiaalisen median palveluiden kirjo on niin valtava, että kaikkiin ei voi tutustua, vaikka kuinka haluaisi. Itse koen tällä hetkellä olevani hyvin ähkyssä palveluiden runsaudesta. Valitsin sellaiset palvelut, joista olen erityisen kiinnostunut pohtimaan oman toimialani – markkinatutkimuksen –  näkökulmasta sekä toisaalta myös suosikki- ja trendinäkökumasta. Kohteiksi valikoitui yhden sijasta pääosin kaksi, mutta nostenäkökulmaa unohtamatta sivuan myös kolmatta J Ensisijaisena palveluna on YouTube, toisena WhatsApp ja kolmantena myös pikaviestin, Snapchat. 

Koska olen perusteellinen ihminen, hakeudun ensin palveluiden kehityskulkuun käyden läpi YouTuben kulkua tähän päivään saakka kuljettaen rinnalla myös muiden sosiaalisen median syntyvaiheita.

Sosiaalisesta mediasta

Sosiaalinen media on siinä mielessä hassu käsite, kun vähän vaihtelee, mitä sillä tarkoitetaan. Ongelmallisesti sillä tehdään myös melko yksinkertaisesti eroa ”uuden median” ja ”vanhan median” välille. Sosiaalinen media on kuitenkin käytöissä ja puheissa vakiintunut tarkoittamaan sellaista netin käytön tapaa, jossa käyttäjän rooli on erilainen (aktiivisempi) ja olennaisessa osassa on sisällön jakaminen. Suomessa erinäisissä hankeraporteissa sosiaalinen media määritellään tavallisesti palvelutyyppien ja ominaisuuksien avulla, ja pääkohteina on liiketoimintamahdollisuudet. (Suominen 2013, 13-15.).

Määrittelen tässä tekstissä sosiaalisen median käsitteen kirjaa Sosiaalisen median lyhyt historia (Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen; 2013) mukaillen.

Palveluna sosiaalinen media perustuu  siis sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Erilaiset sosiaalisen median palvelut tarjoavat puolestaan paikan/tilaa osallistujien itsensä luomalle ja kehittämälle sisällölle ja sen jakamiselle. Useimmiten sosiaalisen median palveluissa on lisäksi mahdollisuus linkittää sisältöä palvelun ulkopuolelta, ja vastaavasti palvelun sisältöä pystyy usein viemään myös sen ulkopuolelle. Palveluissa pystyy myös useimmiten luomaan oman profiilisivunsa, jossa on erilaisia linkkejä ja linkityksiä sekä toisten käyttäjien sivuille ja niiden sisällöille että palveluiden mahdollisiin alasovelluksiin. Osallistuminen ja sisällön tuottaminen on yleensä ilmaista, yhteisöllisyys vahvasti läsnä. Sisältöjä pystyy myös ”tägäämään” (määritellä avainsanojen avulla) ja julkaisemaan ”virtana” (lyhennelminä, feedinä). Sosiaalisen median palvelut eivät ole koskaan täysin valmiita, vaan ne kehittyvät ja muuttuvat koko ajan. (Lietsala & Sirkkunen 2008. Suominen 2013, 15).

Sosiaalinen media on siis kattokäsite lukuisille alakäsitteille ja palveluille, jotka eroavat toimintaperiaatteiltaan, mutta joissa kaikissa on läsnä vuorovaikutteisuus ja jakaminen. Palveluita voi häilyvästi jakaa esimerkiksi sisällöntuotanto- ja julkaisemispalveluihin (mm. blogit, videoblogit, podcastit), sisällönjakopalveluihin tai sisältöyhteisöihin (mm. Flickr (valokuvat), YouTube (videot), Instagram (valokuvat/videot), Vimeo (video), Periscope (video, livestream), sosiaalisiin verkostopalveluihin (LinkedIn, Facebook, Twitter), yhteisötuotantoihin tai yleistuotannollisiin projekteihin (esim. Wikipedia), sosiaalisiin pelimaailmoihin (esim. World of Warcraft), sosiaalisiin virtuaalimaailmoihin (Habbo, Second Life; näistä tiedän todella vähän vaikka olenkin mediatutkimuksen opinnoissa tutkinut aikoinaan Habbo Hotelin mainontaa) sekä lisiin (= add-ons, esim. SlideShare). (Suominen 2013, 15-16.). Lisäksi tällä hetkellä erityisessä nousussa ja markkinoinnin mielenkiinnon kohteena ovat pikaviestimet, kuten Snapchat, WhatsApp, Facebook Messenger, Line.

Sosiaalisen median palveluiden raja-aidat eivät ylipäänsä ole kovin tarkkoja, sillä palvelut ja niiden sisällöt linkittyvät toisiinsa yhä enenevissä määrin. Myös ns. perinteisten mediatalojen sisällöt (uutispalvelut, aikakauslehdet, radio, televisio) ovat siirtyneet nettiin ja jakamiseen sosiaalisen median palveluita hyväksikäyttäen: yleisön (joka on myös haasteellinen käsite, mutta jätän sen analysoimisen nyt väliin ;) klikkaukset, tykkäykset ja jakamiset tuovat julkisuutta yrityksille. Myös viime vuosien hitit, kuten internet-meemit (humoristiset nopeasti verkossa leviävät, tietylle idealle perustuvat kulttuurimuodot) sekä kissakuvat ja –videot ovat muuttaneet internetin olemusta sosiaalisen median kautta. Juuri tämän vuoksi sosiaalista mediaa on hauskasti myös verrattu muinaiseen Egyptiin (kirjoitellaan seinälle ja palvotaan kissoja, Star Strekistä tutun George Takein sanoin) sekä antiikin Pompeijin-kaupunkiin, jonka seinäkirjoitukset ovat paljastaneet muinaiset sosiaaliset verkostot J (Suominen 2013, 17, 148).

Sosiaalisen median historiaa: pääosassa YouTube – yksi ”yhteisöllisen ja kommunikoivan” verkon lippulaivoista

(Myöhemmin Facebookia on kutsuttu ”sosiaalisen median lippulaivaksi”. Östman 2013, 87).

Näin videoiden ja vlogien huumassa päädyin tutustumaan YouTubeen, jota ei kurssilla sivuttu lainkaan. Jo kymmenen vuoden ikään ehtinyt palvelu (perustettu 2005) ”tarjoaa mahdollisuuden etsiä, katsoa ja jakaa käyttäjien itse tekemiä videoita. YouTube tarjoaa foorumin, jossa voit pitää yhteyttä muihin, jakaa tietoa ja inspiroida muita. Palvelu toimii myös jakeluympäristönä alkuperäisen sisällön luojille sekä pienille ja suurille mainostajille. YouTube on Googlen yhtiö.” (YouTube. Luettu 1.12.2015). Google osti YouTuben jo perustamista seuraavana vuonna 2006.

Aloitan oman katsauksen sosiaalisen median palveluihin YouTuben vanavedessä vuodesta 2006, sillä sen merkityksellisyyttä sosiaalisen median voittokulussa ei voi ohittaa, valittiinhan se kyseisenä vuonna myös vuoden viestimeksi (siis Helsingin Sanomat valitsi). Time-lehti  puolestaan valitsi samaisena vuonna yleisesti netin käyttäjät yksittäisen henkilön nimeämisen sijaan. Jopa vuonna 2004 perustetun Facebookin avautuminen yleiseen käyttöön syksyllä 2006 jäi YouTube-hehkutuksen varjoon.  (Suominen 2013, 94, 106.). En käy koko YouTuben historiaa läpi, mutta luon polkua WhatsAppin ja Snapchatin esiin marssiin. Tavoitteenani on nähdä kehityssuuntia siihen, missä maailmassa nyt elämme, mikä on YouTuben rooli kymmenen vuoden jälkeen ja osin, miten erityisesti kuvallisuus on läsnä nykypäivän arjessa.

Alussa oli YouTube

Jotta ymmärrän jonkun asian/ilmiön/palvelun merkityksellisyyden, pyrin tutustumaan niiden taustoihin, erityisesti kulttuuriseen taustaan ja historiaan. Onhan sanottu, että median muutoksessa ja murroksessa on pohjimmiltaan kyse kulttuurisesta muutoksesta. Tähän muutokseen kuuluu niin vuorovaikutuksen tapojen vaihtelu ja venyvyys, kuten myös juuri  teknologinen muutos sekä välineellisesti (esim. mobiili netti, älypuhelimet, tabletit = paikallinen ja ajallinen riippumattomuus) että käyttötavoiltaan (jotain tiettyä tehdään jollakin, käytetään samanaikaisesti useita eri välineitä jne.).

Käydessäni läpi pientä historiakatsausta, vaatii tämä aika ajoin myös muiden sosiaalisten medioiden palveluiden huomioimista: YouTuben ja pikaviestimien väliin mahtuu kaikenmoista Facebookista Twitteriin, Instagramiin ja blogeihin (joiden sivuamien on puolestaan oleellista, kun tarkastelee vaikkapa videobloggausta).

2006: Tilastokeskuksen tieto- ja viestintätekniikan tilastojen mukaan vuonna 2006 sähköposti oli suosituin  internetin käytön muoto. Yksityisiä pikaviestipalveluita, kuten Microsoft Messengeriä, hyödynsi noin joka kolmas suomalaisista internetin käyttäjistä (2007 peräti 37 %).  Lähes yhtä suuri osuus chattaili puolestaan julkisemmissa keskusteluympäristöissä tai kirjoitti keskustelupalstoille. Blogeja luki joka viides, mutta blogien kirjoittajista ja ylläpitäjistä ei tilastoa vielä tuolloin pidetty. Jälkikäteen arvioitu, että bloggaajia oli korkeintaan pari prosenttia kaikista suomalaisista netin käyttäjistä. (Suominen 2013, 95.).

Blogeista tai blogien rinnalla alkoi kehittyä myös mikrobloggaaminen (käsite tuli käyttöön vasta vuonna 2007), joka on siis pituutensa puolesta (140-160 merkkiä) sukua teksiviestittelylle,  pikaviestimen käytölle sekä reaaliaikaiselle web-chat-sovelluksille. Mikrobloggauksen (esim. Jaiku, Twitter (avattu vuonna 2006, mutta suosio Suomessa tuli vastaa myöhemmin) suosion salaisuuden on sanottu olevan se, että ihmiset olivat jo tottuneet lähettämään lyhyitä tekstimuotoisia viestejä kännyköillä ja verkossa (Suominen 2013, 95, 101.). Näin taas triviaalitietona, että tekstiviestin kehittely alkoi jo 1980-luvulla ja historian voisi viedä 1800-luvun morsetukseen kirjain kerrallaan, kuten myös liikkuvan kuvankin tutkailun rautateiden yleistymiseen ja postilaitoksen syntyyn, mutta jätettäköön nämä nyt  tässä kohdin väliin ;) T. mediatutkija.

Joka tapauksessa, mikrobloggaaminen merkitsi erityisesti viestien julkisuustason muutosta, sillä nyt niitä saattoivat lukea entistä useammat ihmiset. Mielenkiintoista onkin havaita viestittelyn tavan kiertokulkua:

Tekstiviesti (pienempi yleisö, rajatut vastaanottajat) à mikrobloggaus (laaja yleisö, julkisuus. Myös Facebook ja laajat kaverilistat, vaikka profiili olisikin suljettu) à pikaviestimet (jälleen rajatumpi  yleisö, mutta eri tapaan = ryhmät, tietty aihe jne.).

2007: Vuonna 2007 huomioi alkoi kiinnittyä entistä enemmän sosiaalisiin verkostopalveluihin, erityisesti Facebook alkoi nousta otsikoihin, mutta myös YouTuben käyttöön ja palveluihin liittynyt keskustelu jatkui. Esiin nostettiin yksittäisiä videoita ja videojulkkiksia (esim. kola-Olli ilmiönä jo 2006). Omistaja Google ilmoitti myös, että alkaisi maksaa korvauksia niille tekijöille, joiden videoita katsottaisiin eniten. Orastava YouTube-tutkimus puolestaan käsitteli mm. videoiden ja niiden tekijöiden eri julkisuustasoja sekä sosiaalisten verkostojen rakentumista. (Suominen 2013, 143.).

Myös vaalivideot löysivät paikkansa YouTubessa vuonna 2007, mutta myös synkkyyttä laskeutui  YouTuben päälle: Suomessa tapahtui kouluampuminen Jokelassa, jonka tekijä oli ladannut palveluun uhkailuvideoita. Viimeistään tässä vaiheessa medialukutaidon ja mediakriittisyyden tärkeys alkoi myös nostaa päätään uutisten ja samalla huhujen levitessä salamannopeasti median välineissä (Suominen 2013, 143.). Tämän osalta ollaan itse asiassa aika samanlaisessa tilanteessa juuri tällä hetkellä vuoden 2015 lähestyessä loppuaan. Nyt aiheena on vihapuhe monessa eri muodossaan, kuten naisiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuneena sekä lähdekriittisyys.

Vaikuttiko tämä YouTuben suosioon? Ei ainakaan negatiivisesti käyttäjien tarkastellessa, sillä YouTube pysyi vuonna 2007 edellisen vuoden tapaan suosituimpana palveluna, jossa ”yhdessä katsotaan, nauretaan, esiinnytään, jaetaan, keskustellaan ja arvostellaan – yksilöitä ja yrityksiä, taviksia ja julkkiksia, kotivideoita ja hittisarjoja, huumorilla ja vakavasti.”  (Mikrobitti 9/2007, Rasmus Wickholm. Suominen 2013, 143.).

Facebook-huuma

Vuonna 2008 alkoi varsinainen Facebook-huuma, mutta samalla myös sosiaalisen median anti-ilmiöt, eli vaikkapa esimerkiksi juuri meemit. Oli Facebook-lakkoa, perustettiin Hatebook. Tilastokeskuksen vuoden 2008 tieto- ja viestintätekniikan käytön raportin mukaan käytännössä kaikki nuoret olivat jo verkossa ja päivittäisten internet-käyttäjien osuus kasvoi enää yli 40-vuotiaiden ikäryhmässä.

 

Sosiaalisessa mediassa Facebookin käyttö kansalaisaktivismissa alkoi myös yleistyä ja sen kautta alettiin ilmoittaa erilaisista tapahtumista (Events käyttöön). Pelot ja uhkakuvat alkoivat myös nousta esiin – noudattaen historiaa: aikoinaan niin rock-musiikin kuin televisionkin tulon pelättiin turmelevan nuorison. Uuden kouluampumistapauksen (Kauhajoki) keskiöön nousi niin Facebook kuin jälleen myös YouTube. (Saarikoski 2013, 151-153.).

Näistä huolimatta pohdintaan tuli ajatus siitä, miten uusia verkkopalveluita voisi hyödyntää kaupallisesti. Sosiaalinen media toimi markkinointikanavana tai itse palveluna, mutta samalla se tarjosi tärkeän väylän asiakkaan kuuntelemiseen. Toisaalta yritys pääsi asiakkaiden keskelle ja uusien innovaatioiden kehittelyn äärelle, mutta samalla yritysten piti tulla esiin ja ottaa vastaan myös kritiikkiä. Tämä vaati yrityksiltä uudistumista keskustelevampaan liiketoiminnan kulttuuriin. Uudet liiketoimintamallit näyttäytyivät myös ilmaisena tapana hyödyntää käyttäjien verkkoon tuottamia sisältöjä, mistä puhuttiin crowdsoursing-ilmiönä eli yleisöosallisuudesta (mille on satanut myös kritiikkiä, sillä yleisöstä tuli ns. ilmaista työvoimaa yrityksille). Uusi teknologia mahdollisti myös tuotantorakenteiden uudistamisen ja kehittelyn. (Saarikoski 2013, 151-158.).

Tilastoissa vuoden 2008 kärjessä sosiaalisen median palveluissa oli Facebook ja edelleen YouTube, mutta nyt myös Twitter alkoi nousta näiden rinnalle yhdysvaltalaisten megajulkkisten (kuten Barack Obama, Britney Spears ja Stephen Fry) ollessa vetonauloina. Alettiin kiinnittää enemmän huomiota sosiaalisen median koukuttaviin ominaisuuksiin . Suomessa mikroblogipalveluiden kehittäminen (esim. Jaiku, jonka Google osti vuonna 2007) oli kiinnostanut IT-alan ammattilaisia jo useamman vuoden ajan todennäköisesti juuri niiden läheisestä kytköksestä mobiiliteknologian käyttöön. (Saarikoski 2013, 158-159.).

Facebook 2009: ”suhteellisen normaalien, mutta kenties vähän naiivien ja varomattomien aikuisten ihmisten leikkikenttä”

Vuonna 2009 Facebookin luonne oli siis muuttunut ”suhteellisen normaalien, mutta kenties vähän naiivien ja varomattomien aikuisten ihmisten leikkikentäksi” eikä ollut enää niin sanotusti uudistusmielisten ”koelaboratorio” (Östman 2013, 171). Alkoi enenevissä määrin muun muassa puhe sosiaalisen median hyötykäytöstä ja nettimaineesta. Twitter ja Facebook jatkoivat voittokulkuaan, mutta myös YouTube piti pintansa yhtenä suosikkina. Videot saiva HD-tuen ja lanseerattiin ”YouTube for TV” –versio, jolloin videoita saattoi katsoa esimerkiksi Playstation- ja Nintendo Wii –konsoleilla. YouTuben käyttäjämäärät kasvoivat entisestään vaikka se ei laajentanut ko. vuonna toimintaansa yhteenkään uuteen maahan. (Östman 2013, 171, 199.).

Ilmiselvästi Facebookin, Twitterin ja YouTuben vallitessa sosiaaliseen mediaan liittyvää keskustelua taustalla tapahtui jatkuvaa kehittämistä muun muassa pikaviestipalveluiden suunnassa. Microsoftin Windows Live  Messenger näkyi varmasti vielä näiden kuningaspalveluiden taustalla, sillä alun perin Facebookissa ei esimerkiksi ollut chat-ominaisuutta, vaan se lanseerattiin palveluun vuonna 2008. Älypuhelimien yleistyessä uudet pelkästään mobiilikäyttöön suuntautuneet palveluntarjoajat alkoivat kehittyä myös – näistä yhden ollessa WhatsApp (ja vanavedessä vuonna 2011 Snapchat) sekä kuvien jakopalvelu Instagram (perustettu 2010, ja jonka Facebook osti vuonna 2012, kuten myös WhatsAppin vuonna 2014).

Ylipäänsä älypuhelimien teknisten ominaisuuksien parantuessa erityisesti kuvallisuuden kulttuuri löi itsensä läpi uudella tavalla. Nyt jokaisesta ihmisestä tuli valokuvaaja, varsinkin kun Instagram toi mahdollisuuden kuvien muokkaamiseen. Nykyisin puhelimissa yleistyneet videointimahdollisuudet ovat vieneet kehitystä edelleen uuteen suuntaan, ja tämän hetken keskiössä on erityisesti videot.  Ennustetaan (ja onhan se jo nähtävissä mm. Periscopen muodossa) että yhtenä vuoden 2016 sosiaalisen median trendinä nähdäänkin sosiaalinen hakukonenäkyvyys sekä livelähetykset, video ja reaaliaikainen sisältö (Digimoguli-blogi 18.11.2015. Luettu 5.12.2015)

Pikaviestimet WhatsApp ja SnapChat

Lyhykäisyydessään WhatsApp on siis vuonna 2009 julkaistu pikaviestisovellus älypuhelimille (Wikipedia, luettu 1.12.2015). Sovellus toimii perinteisen tekstiviestin tavoin, mutta nykyisin sillä voi lähettää kirjoitettujen viestien ohella kuvia ja videoita kahden henkilön välillä tai ryhmissä. Sovellus tunnistaa automaattisesti puhelimeen tallennetuista numeroista toiset sovelluksen ladanneet käyttäjät. (elisa. Luettu 1.12.2015).  Lisäksi sovelluksella voi soittaa puheluita. Yhdeksi WhatsAppin viehätyksen salaisuutena voi pitää viestintätapojen moninaisuutta: vies­tiketjuissa sekoittuvat kaikki aina emojeista audiotallenteisiin. (MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015).

Snapchatin kautta puolestaan voi WhatsAppin tapaan jakaa niin kuvia, viestejä kuin lyhyitä videoitakin, eli ”snapeja”. Snapchat eroaa kuitenkin mm. WhatsAppista siten, että kuvia ja videoita voi katsoa vain rajatun ajan (1-10 sekuntia), jonka jälkeen ne ”tuhoutuvat” (ei mikään tuhoudu kokonaan J ). Kuvan tai videon ottamisen jälkeen niitä voidaan myös muokata filttereillä sekä lisätä tekstiä. Sisällöllisesti olennaisessa osassa ”snapeissa” on hetkellisyys ja tarinallisuus – mitä viesti kertoo juuri nyt sen enempää koreilematta: 

“Snapchat isn’t about capturing the traditional Kodak moment. It’s about communicating with the full range of human emotion – not just what appears to be pretty or perfect. […] [Snapchat is] a photo app that doesn’t conform to unrealistic notions of beauty or perfection but rather creates a space to be funny, honest or whatever else you might feel like at the moment you take and share a Snap.” 

(We Are Social,18.11.2015, luettu  29.11.2015.)

Kuviin ja videoihin pohjaava Snapchat aset­tuu sosiaalisen median kartalla jonnekin WhatsAppin ja Instagramin välimaastoon: yhtäältä se kannustaa epäformaaliin viestittelykeskus­teluun, toisaalta taas oman verkkominän rakentamiseen. Palvelun kiinnostavuus piilee ”unohtavuudessa”. Siinä missä kaikki muut palvelut toteuttavat ”internet ei ikinä unohda” -ajatusta, Snapchatin viestit häviä­vät sekunneissa vastaanottajan luettua ne. Käyttäjän ei tarvitse miettiä millaisen jäljen yksittäinen snap tekee omalle profiilille, joten viestejä voi lähetellä huoletta, ilman viiden minuutin viimeisen päälle -viilausta. (MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015.). 

Kuten jo Facebookin kehitysvaiheissa tuli esiin (kansalais)vaikuttaminen, myös monen mobiilipohjaisten sosiaalisen median palveluiden kehittymiseen ja keksimiseen liittyy läheisesti (näennäinen) yhteiskunnallisen vaikuttamisen, osallistumisen ja tiedottamisen ulottuvuus. Vaikka edellisen kuvauksen mukaan kyse on ”hauskanpidosta ja ilon jakamisesta”, monen uuden (mobiili)sovelluksen taustalla on alun perin ollut tarve viestimiseen ”juuri nyt” – on kyse sitten mukavasta tai surullisemmasta uutisoinnista. Esimerkiksi vuoden 2011 merkittäviä uutisointeja olivat arabikevään nousu, Japanin maanjäristys sekä Norjan joukkosurma. Mainitsen vertailun vuoksi vuoden 2004 Thaimaan tsunamin ja sukellus.fi-sivuston ja sen keskustelupalstan, joka tuolloin toimitti nykyhetken lukuisiin välineisiin verraten sosiaalisen median tehtävää. Ihan viime hetken tapahtumista nostan esiin Pariisin terrori-iskut (13.11.2015) ja sitä edelleen seuranneen terroristijahdin Euroopassa. Sosiaalisessa mediassa toisaalta haettiin terrori-iskun aikaan apua (julkaisut panttivankeina olevilta) ja toisaalta taas aloitettiin ”kissavideokampanja” Twitterissä Isiksen hämäämiseksi (Esim. Helsingin Sanomat: ”Belgialaiset kävivät infosotaa terroristeja vastaan kissoilla – poliisikin kiitti kissakuvista”, 23.11.2015). Mainittakoon tässä myös, että reaaliaikaisen suoratoistopalvelu Periscopen idea alkoi Istanbulin Taksim-aukion mielenosoituksista vuonna 2013. Ideanahan Periscopessa on ”maailman näkeminen toisen ihmisen silmin” (juuri nyt).

On vuosi 2015: YouTube suosikki, Facebook ahkerasti käytössä, mutta ei "cool", samoin uhkaa käydä WhatsAppille

Vuonna 2011 suosituimpia sosiaalisen median palveluita olivat edelleen Facebook ja Youtube. (Suominen 2013, 253), kuten oli myös vuonna 2014 (MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015).  Facebook tulee tämän katsauksen mukaan kakkosena ja kolmantena on What­sApp. Tätä historiakatsausta kirjoittaessa vaikuttaakin siltä, että varsinkin YouTube on asemansa puolesta sellainen, joka on ”koko ajan olemassa”. Facebookista puhutaan aika ajoin, että sen suosittuus laskee, mutta YouTubesta en ole törmännyt tällaisiin keskusteluihin. Pikaviestimet puolestaan ovat tämän hetken juttu, ja oleellisessa roolissa ovat videot, vaikka eri kontekstissa kuin YouTubessa. Tuntuukin että vaikka Facebook on lähes kahden miljardin käyttäjällään ylivoimaisesti suurin sosiaalisen median palvelu ja vakiinnuttanut paikkansa osana ”kulttuurista normaaliutta”, se joutuu alati puolustamaan paikkaansa. Sen on väistämättä integroitava itseensä ne ominaisuudet, mitkä nousevat yksittäisinä palveluina muilta yrityksiltä: kuvien ja videoiden jakaminen (Instragram), uutisvirta (Twitter), pikaviestipalvelu Messenger (WhatsApp) ja nyt viimeisimpänä livevideo (kilpailu Periscopea vastaan, mm. Adweek 3.12.2015 (luettu 7.12.2015).


”Facebook gets mixed signals from teens” (We Are Social 7.12.2015)

Forrester-tutkimusyhtiön nuorisokyselyn mukaan Facebook ei ehkä ole “cooleimmasta” päästä sosiaalisen median palveluista, mutta se on silti tutkimuksen ikäryhmässä yllättävänkin korkealla joka päiväisessä käytössä:

“Although teens may deem other social platforms to be cooler, Forrester found that Facebook usage is still high with over 60 percent of respondents using Facebook the most and more than one-third using it “all the time”.

(We Are Social 7.12.2015)

Riippuen hiukan lähteestä ja tutkimuksesta, sosiaalisen median suosittuusjärjestys jonkin verran vaihtelee. Kuten yllä olevasta  USA:n nuorisonkin vastauksista näkee, varsinkin pikaviestimet ovat ahkerasti nuoremman väen käytössä tällä hetkellä. Suomessa Snapchat on nousussa nuorison keskuudessa (USA:ssa toiseksi ”coolein”).  WhatsAppin on puolestaan löytänyt niin Suomessa kuin muualla jo muutkin ikäryhmät, ja ainakin omasta kokemuksesta voin todeta, että palvelua käytetään mm. veljeni perheen sisäisessä viestinnässä. Siksi palvelu ei lienekään enää niin ”cool”.

Myös Suomessa on spekuloitu, että nimenomaan nuo­ret olisivat lähdössä tai jo lähteneet Facebookista, mutta ainakin pariin tutkimukseen (vuonna 2014) viitaten 15–20-vuotiaat olisivat kaikista ikäryhmistä aktiivisin Facebook-käytössään (94,2 %). Se mikä on kuitenkin juuri muuttunut, on käyttötapa. Nuoret ovat ensimmäisinä olleet siirtymässä avoi­mesta Timeline-kommunikoinnista ryhmiin ja Facebook Messenger -yksityisviesteihin. Jossakin keskustelussa törmäsin myös siihen, että nuoret ovat valveutuneita filttereiden käyttäjiä eikä siksi esimerkiksi mainokset tavoita tätä arvokasta kohderyhmää Facebookissa  kovin helposti.

Samaten varsinkin nuorten toiminnassa, vaikka keskustelu olisi alkanut jossain muussa kanavassa, saattaa se kätevästi siirtyä pikaviestimien (Suomessa WhatsAppin) puolelle (viestiketjua jatketaan rajatummalla yleisöllä). WhatsAppiin siir­tyminen ei kuitenkaan Suomessa aina katso juurikaan ikäryhmää, koska aktiivisia käyttäjiä löytyy aina eläkeikäisiin asti. Suomessa kolmannes 31–55-vuotiais­takin käyttää palvelua aktiivisesti. (MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015.).

eBrandin SoMe ja nuoret 2015 -tutkimus (Lisätietoa ja tutkimuksen toteutus. Luettu 1.12.2015) seuraa myös muita tutkimuksia, ja YouTube on suosituin nuorten (13-29-vuotiaat suomalaiset) sosiaalisen median palvelu: 86 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista käyttää YouTubea. WhatsApp on puolestaan tässä toiseksi suosituin sosiaalisen median palvelu (82 %) ja Facebook seuraa heti kolmantena 81 %:n osuudellaan. Näistä seuraavat ovat pikaviestipalvelu Facebook Messenger (60 % vastaajista käyttää).  Muita nuorten suosimia palveluja olivat Instagram (60 %), Spotify (59 %), Skype (40 %), Snapchat (35 %), Twitter (27 %) ja Feissarimokat (26 %). Snapchat on hurjassa nousussa, mutta WhatsApp kuitenkin vielä edellä melko kaukana.

Kun Facebookissa ja WhatsAppissa on vanhemmat mukana, nuoret tyypilliseti hakeutuu sellaisten palveluiden äärelle, mitä vanhemmat eivät ole vielä löytäneet (= eivät ole enää ”cooleja”). Snapchat sekä Periscope tekevät nousun, mutta käytön tapa eroaa jälleen esimerkiksi WhatsAppista, minkä en usko katoavan minnekään. Sosiaalisen median käyttötavoissa on olemassa näkymättömiä raja-aitoja, joita uskon myös vanhempien osin tiedostamattakin tunnistavan. Facebookissa annettu kuva itsestä on fiktiota – kuva mikä voidaan esittää kenelle tahansa. Facebook Messenger kuuluu ainakin osittain vanhemmilta suljettuun kategoriaan, ja arkipäivän keskustelut vanhempien kanssa käydään pikemmin WhatsAppissa – muissa ryhmissä sitten mahdollisesti jotakin muuta keskustelun tapaa J Snapchat ja Periscope meneekin sitten ihan omaan maailmaan, missä vanhempia ei ole läsnä lainkaan - toistaiseksi.

Taas palaan siihen, että YouTube on aika jännä sosiaalisen median kanava: tarjoaa aina kaikille jotakin ja sen käyttö on edelleen coolia, vaikka vanhempikin väestö on sen omakseen ottanut:

”YouTube on sellainen ajanviete sii­nä missä televisio, että jos on tylsää niin sieltä löytyy aina jotain katsot­tavaa oli kyse sitten viihteestä tai hyötyjutuista.” Mies, 24

”YouTubesta mä oon ainakin kattonu näitä [videoita] kun mä [olin osta­massa] tän kännykän, jonka pitäis olla vedenpitävä. Sieltä mä heti ka­toin, kun siellä on näitä videoita kun ne käsittelee, pistää pesuko­neeseen, pesee siellä ja sit ne ottaa ja kaikki toimii. Kyllä se vaikutti paljon siihen, että mä tiesin että se kestää mun käytössä sit, jos se kes­tää pesukoneessakin.” Mies, 50

(Esimerkit: MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015)

Vuonna 2015 Youtube on ollut how-to -videoita, musiikkipromootioita, unbo­xingia (uusien tuotteiden esiin ottamista paketeistaan), videopelaamista, viraaleja, leffa-trailereita, tv-ohjelmien ekstramateriaalia, yliopistotason oppitunteja, videobloggaajia, poliitikkoja, yritysjohtoa – ja kissavideoita. Suurin osa isoista YouTube-hiteistä kuuluu enemmän viihdyttävään kuin informoivaan osastoon. Varsinkin tubettajat (vloggaajat) ovat olleet vuonna 2015 nousussa. Termi tarkoittaa YouTubelle kutakuinkin samaa kuin bloggaajat blogeille. Tubettajat muun muassa kertovat omasta arjestaan, tekevät sketsejä tai opastavat Let’s Play -videoilla videopelien läpipeluuta sadoille tuhansille seuraajilleen.  Myös erilaiset opetus- ja testivideot ovat tyypilli­siä informatiivisia YouTube-sisältöjä, joiden pariin sekä hakeudutaan että ajaudutaan. Nämä vaikuttavat puolestaan esimerkiksi ostokäyttäy­tymiseen: kanssakansalaisen tekemä video todistaa meille sen mitä tuotteesta on yrityksen sivuilla kuvattu. (MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015.).

”Mun mielestä ei mitkään superjulk­kikset oo niin kiinnostavia seurata. Enemmän sellaset tyypit joihin voi ite samaistuu ja sit YouTubessa jo­tain näitä vloggaajia.” Nainen, 16

(Esimerkki: MTV, Kurio ja Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015).

Markkinatutkimus kera ikisuosikki YouTuben ja WhatsAppin mahdollisuudet. Snapchat…. nääh

Työskentelen siis markkina-/markkinointitutkimuksen toimialalla. Aloitan WhatAppista, josta käyn läpi, miten sitä voisi hyödyntää tutkimuksen teossa. Tämän jälkeen pohdin YouTubea enemmän markkinoinnin näkökulmasta. 

Oliver Conner, joka työskentelee tutkijana Crowd DNA:lla, ehdotti LinkedInissä, miten WhatsAppilla voisi toteuttaa tutkimuksia. Hyötynä on ensinnäkin se, että käyttäjäkunta on suuri. Toiseksi palvelu mahdollistaa monipuolisen emojien käytön, jolla  saadaan kuvattua tunnetiloja. Kirjoituksen mukaan emojit ovat digitaalinen versio kehonkielestä (body language). Esimerkiksi juuri laadullisessa tutkimuksessa ihmisten ilmeet, reaktiot ja eleet antavat erittäin tärkeää informaatiota tutkimuksen kannalta (non-verbaalinen viestintä). Lisäksi emojien käyttö on laajasti tullut jo osaksi normaalia kielenkäyttöä (niin arjessa kuin bisnesmaailmassa, riippuen toki kulttuurisista konventioista ja konteksteista). Esimerkkinä mainittakoon nyt joulukuussa lanseeratut Visit Finlandin Suomi-emojit – ensimmäisinä kansallisina emojina maailmassa. Sivuhuomiona, minusta on huvittavaa, että myös Conner käyttää kirjoituksessaan Egypti-viittausta verratessaan emojia hieroglyfeihin. Emojit eivät ole sinänsä nuori keksintö, vaan käsitteenä yhtä vanhoja kuin ihmiskunta. Connerin mukaan emojien käyttö tutkimuksessa vähentää tulkinnanvaraisuutta, sillä ne ovat universaalisti käytössä. Jonkin verran olen tässä eri mieltä, sillä monilla emojilla on alun perin ollut jokin muu tarkoitus, kuin mihin niiden käyttö loppujen lopuksi liitettiin).

Kolmanneksi, miksi WhatsAppia voisi hyödyntää tutkimuskäytössä, WhatsApp on suunniteltu helppoon ja kustannustehokkaaseen kuvien ja videoiden jakamiseen. Tämän etu on muun muassa siinä, että tutkimukseen osallistuvat voivat tuottaa reaaliaikaista materiaalia, joka on myös helppo edelleenlähettää. Conner puhuukin digitaalisesta etnografiasta, jossa itse tutkimukseen osallistujasta tulee etnografi  - tutkija joka elää tutkimuksen edellyttämässä ympäristössä (etnografialla viitataan siis menetelmään, jossa tutkija ”elää” tutkittavien arjessa, elämässä ja tilanteissa itse osallisena ja havainnoiden käyttäytymistä).

Neljänneksi WhatsApp mahdollistaa ryhmien muodostamisen. Näin ollen pystytään luomaan erilaisia ryhmiä erilaisin kohderyhmin ja tutkimustavoittein. Kun WhatsApp vielä mahdollisti kirjautumisen palveluun käyttäen nettiselainta, tutkimusten ja eri ryhmien hallinta on helpompaa. Ei siis vaadi puhelimen naputtelua lähettääkseen esimerkiksi haastattelukysymyksiä. Datan saa ulos puhelimesta käyttäen WhatsAppin export-toimintoa.

Tutkijana tämä on mielestäni loistava idea, ja ihan oikeasti toteuttamiskelpoinen. Haastetta aiheuttaa jonkin verran tutkimukseen rekryttävien henkilöiden tavoitettavuus, sillä WhatsAppin käyttöön tarvitaan puhelinnumero ja puhelinnumeron luovuttamiseen ja käyttöön taas lupa.  Toisaalta tässä voi hyödyntää paneelifirmojen rekrylistoja tai omaa rekisteriä, joissa heillä on tiedossa taustat henkilöistä. Resursseja tulisi siis varmasti alussa laittaa oikeiden henkilöiden löytämiseen ja luvan pyytämiseen WhatsApp-lähestymiseen. Toisaalta tämänkaltainen tutkimus ei myöskään saa olla vastaanottajalle kovin työläs, vaan käytännössä ”hetken” tutkimista. Mutta hetkiä voi olla useita, joten tutkimus voi sinänsä olla myös pitkäkestoisempi seurantatutkimus.

Snapchatin kanssa onkin jo hiukan vaikeampaa, sillä kaikki katoaa. Tutkimuksessa tärkeää on todistusaineisto, joten en näe, että suoranaisesti Snapchatin tutkimuksen teon välineenä voisi käyttää J Pikemminkin Snapchatin käyttöä ja käytön tapoja voi selvittää (ja sitä tehdään jo paljon) – pitää vain löytää tuore näkökulma.

Yritin etsiä, onko WhatsAppilla tehty tutkimuksia, mutta en löytänyt. Olen kuitenkin melko varma, että jollakin tapaa sitä tutkimuksessa jo hyödynnetään. Markkinointikäytön esimerkkinä mainitsen tässä yleisesti kuitenkin Lidlin #Sportyfeelchallengen viime kesältä. Markkinoinnin tapa toimii melko lailla perinteisen tekstiviestin tavoin:

Näin tilaat WhatsApp-treeniohjelman puhelimeesi:

-          Talleta puhelimeesi numero xxx haluamallasi nimellä, esimerkiksi Sportyfeel. Tämä on tärkeää, sillä WhatsApp ei toimi, ellei numeroa ole tallennettu.

-          Lähetä tallettamaasi numeroon WhatsAppissa viesti ”haaste”.

-          Saat syyskuun alusta lähtien päivän treeniohjelman puhelimeesi. Whatsapp-haasteen kautta saatuihin puhelinnumeroihin ei laiteta mainosviestejä, eikä niitä käytetä jälkeenpäinkään minkäänlaisiin markkinointitarkoituksiin.

YouTube markkinatutkimuksessa

Tutkimusyritykset Suomessa ovat hiukan arkoja markkinoimaan itseään, joten ei siis ihme, että ne saatetaan välillä nähdä hiukan harmaina laitoksina. Onneksi tämä on muuttumassa ja myös tutkimuspuolella on siirrytty visuaalisempaan maailmaan ja sosiaalista mediaa hyödynnetään markkinoinnin välineenä. Tätä nykyä monet markkinatutkimusyritykset Suomessa toimivat myös läheisessä yhteydessä mainos- ja mediatoimistoihin, mikä edesauttaa myynnillistä näkyvyyttä. Case-esimerkit alkavat yleistyä ja asiakkaille tehtyjä tutkimuksia saa käyttää referensseinä – aina tietenkin luvan kanssa.

Tutkimusyrityksen tavallisimmat tavat käyttää YouTubea on tutkimusten ja tulosten esittelyt case-tapausten kautta. YouTube-videosta hyötyy sekä tutkimuksen tilaajayritys että tutkimusyritys: tilaajayritys saa todistusaineistoa kohderyhmänsä vakuutteluun ja tutkimusyritys pääsee esittelemään sekä visuaalisia että teknisen toteutuksen taitojaan, kuten myös asiantuntijuuttaan tutkimusten tekijänä ja suunnittelijana. Eli mitä arvoa tutkimusyritys on asiakkaalleen tuottanut. Tämän lisäksi YouTubea käytetään myös esittelykanavana (kuten uudet innovaatiot, uutiset ja huomiot markkinoilta) sekä tapahtumien ja seminaarien tiedotuskanavina.

Esimerkkiyrityksiksi valitsin täss markkinatutkimusyritys We Are Socialin, jota olenkin useammissa blogiteksteissä siteerannut sekä maailmanlaajuisen TNS:n ja vertailun vuoksi suomalaisen 15/30 Researchin.

We Are Social on lontoolaislähtöinen markkinatutkimusyritys, joka auttaa omia asiakkaitaan kuuntelemaan, ymmärtämään ja sitouttamaan näiden asiakkaita. Tämä tavoite lienee jokaisella tutkimus-/konsultointiyrityksellä, mutta We Are Social keskittyy nimenomaan sosiaaliseen mediaan ja keskusteluun siellä.

“Conversations between people are nothing new. In fact, they help define what it means to be human. It’s no surprise then that we’re spending less of our time consuming broadcast media and more of it having conversations in communities within social media. The age of deference is over. People are talking about brands at all hours of every day, in countless forms of social media.”

Yrityksen YouTube-kanavassa on erityisesti case-videoita, joissa kerrotaan tutkimusten tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Tässä yksi esimerkki liittyen matkailuun: STA Travel ja Wander Australia

(Kuvakaappaus YouTubesta 10.12.2015)

We Are Social markkinoi itseään, mutta samalla yritys saa näkyvyyttä. Tyyli yrityksellä ja videoilla on siinä mielessä rohkea ja edistyksellinen, että usein tutkimusyrityksiin liitetään juuri vakavuus ja jonkinlainen konservatiivisuus. Haasteena (Suomessa) tutkimusyrityksillä onkin viestiä toiminnastaan huomiota herättävästi, mutta samalla viestintä ei saa viedä pohjaa luotettavuudelta ja objektiivisuudelta. Toinen värikkäämpi esimerkki hiukan erilaisesta otteesta on Brainjuicerilta. Valitettavasti heidän YouTube-kanavaa ei ole kuitenkaan päivitetty kahteen vuoteen, mutta toistaalta heillä on aktiivisemmin käytössä toinen videopalvelu Vimeo (jota ei käyty kurssilla myöskään läpi).

Vertailun vuoksi enemmän perinteisestä ja informatiivisesta suunnasta annan TNS:n YouTube-videoista. Nämä noudattavat tiedottamisen tapaa trendeistä, niinkään asiakkaista tai caseista ei puhuta.

Suomalainen 15/30 Researchin videoista otan Asumisentulevaisuus -tutkimuksen. Video seuraa We Are Socialin jalanjälkiä, mutta on tyyliltään enemmän asiallinen ja ehkä vakava, vaikkakin grafiikka ja musiikki tuo erinomaisen särön tähän. Video on tempoltaan  We Are Socialiin verrattuna rauhallinen.

Videota pitäisi ehdottomasti hyödyntää tutkimusalalla enemmän. YouTube-videoita kun on helppo  upottaa omille nettisivuille tai vaikkapa Twitterin tai Facebookin virtaan. Vaikka tutkimusalaan liittyy osittain vähän piilossa tekeminen, koen että nimenomaan video olisi hyvä markkinointikeino. Videoiden teko vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta, sillä tutkimusalalla ei toimi koko kansan huomio, vaan nimenomaan täytyy saada yritysten päättäjien huomio. Tutkimusten yhdistäminen puolestaan tilaajayritysten muuhun markkinointiin olisi loistavaa – nyt tutkimukset ovat vielä hyvin irrallisena, piilossa oleva voimavara. Silloin tällöin tiedotteissa saatetaan tutkimuksiin viitata.

Mistä katsojia ja jakajia YouTube-videoille?

Omalle alalle pohdin kahdentyyppisiä videomarkkinointitapoja pienelle markkinatutkimusyritykselle: metodiesittelyt (kouluttava videosisältö) ja case-esimerkit. Unohtaisin asiakashaastattelut ja toisin yrityksen oman henkilökunnan näkyville. Globaalien yritysten trendivideoita kannattaa kuitenkin hyödyntää omassa markkinoinnissa, mutta omaa sisältöä en lähtisi tuottamaan (infoa on niin paljon olemassa, joten resursseja ei kannata käyttää tämäntyylisiin omiin tutkimuksiin).

Kouluttava videosisältö. Kilpailu on kovaa, joten omia tapoja toimia ei välttämättä halua tuoda suurelle yleisölle tiedoksi. Ja kaikilla kun on tavalla tai toisella käytännössä sama tarjonta metodeissa. Olennaista onkin tuoda esille, miten juuri meidän yrityksen lähestymistapa ja näkökulma eroaa kilpailijoista. Miksi asiakkaan kannattaisi ostaa meiltä tutkimus osto- tai valintamotiivien selvittämiseen?

Case-esimerkit. Noh, tuli jo We Are Socialin ja 15/30 Researchin kautta esille. Videot toimivat yrityksen markkinointina, mutta samalla We Are Socialin kohdalla oleellisena osana myös asiakasyrityksen markkinointina.

Lähestyisin asiakkaita molemmissa tapauksissa uutiskirjeellä, jossa kerrotaan videoista. Lisäksi videot näkyisivät omalla kotisivuilla. Varsinkin case-tyylisen videon markkinoinnissa hyödyntäisin yrityksen käytössä olevia sosiaalisen median kanavia (Twitter, Facebook, LInkedIn) sekä valistaisin henkilökunnan jakamaan videoita omissa kanavissaan. Hyödyntäisin myös tulosten presentaatiotilaisuuksia  ja tutkimusraportteja  linkityksin.

Lopuksi bonusmainita:

En tiedä, oletko Ilkka tietoinen, että sinut mainitaan Sosiaalisen median lyhyt historia –kirjassa? Tai oletan tässä olevan kyse sinusta: ”Nimimerkki Ilkka Kauppinen väitti, että sosiaalisen median kritisoiminen oli vuonna 2010 varmin tapa saada blogeissa aikaan keskustelua.” (Turtiainen 2013, 203.). ;)

Lähteet:

MTV, Kurio // The Social Media Age(ncy) & Laurea ammattikorkeakoulu 3/2015. MTV White paper. Suomalaisten sosiaalisen median käyttö 2015. Pdf-dokumentti. Luettu 5.12.2015)

Suominen, Jaakko; Östman, Sari; Saarikoski, Petri & Turtiainen, Riikka. 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Gaudeamus.

Tehtävä 3: Suuri Periscope-kisa

 ”Periscope lets you explore the world through the eyes of somebody else.”

“Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja suora videolähetys vie sinut paikan päälle.”

Periscope on siis Twitterin omistama sosiaalinen suoratoistopalvelu, joka julkaistiin maaliskuussa 2015. Sovellus toimii iOS- ja Android-laitteissa, palvelu on siis saatavilla älypuhelimien lisäksi tableteille (mm. iPad). Lähetykset ovat katseltavissa jälkikäteen myös tietokoneen selaimessa. Lähetyksien etsiminen ja kommentoiminen tapahtuu kuitenkin vain sovelluksesta käsin.

Kyseessä on hyvin tuore sovellus ja tämän pariviikkoisen tehtävän aikana tein jo huomion, että tästä tullaan puhumaan.  Muun muassa Nyt-liite (26.11.2015) kertoi sovelluksen käytöstä (hiukan kärjistäen ;) mutta tottahan se on, että nuoret (ja markkinointimaailman mielipidevaikuttajat) nämä uutuudet ensimmäisenä löytävät. Myös radiokanava YleX on havainnut Periscopen läsnäolon aktiivisesti:

”Nykyään kaikki menevät Periscopeen. Cooleimmat ovat jo olleet siellä ainakin kaksi kuukautta. Aivan turha enää yrittää surffailla tämän trendin aallonharjalla.”

(Jussi Latvala, 4.12.2015. Luettu 6.12.)

Periscopen ympärillä vellonut keskustelu on hyvin samantapaista, kun aikoinaan Snapchatin kanssa, jolloin palvelu leimattiin vain seksiviestittelyn välineeksi. Nyt uuden palvelun ovat jälleen löytäneet niin nuoret kuin ahdistelijatkin (mm. Iltasanomat 7.12.2015). Opettajat on huolissaan ja niin edelleen. Nuoret ovat kuitenkin melko fiksuja mediankäyttäjiä (vrt. aikuisten keskustelu maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista), enemmänkin tämänkaltainen kommunikaatio kertoo kulttuurista, missä elämme sekä ikiaikaisista tavoista pitää kiinni (sukupuoli)rooleista ja valta-asemista. (Ihan näin sivuvinkkinä voin suositella lukemaan elokuvatutkija Richard Dyerin teosta Älä katso! Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastossa (2002). Kirja koostuu kirjoituksista, joissa tarkastellaan, kuinka me opimme näkemään ihmiset ja asiat tietyssä valossa tuoden esiin samalla katsomisen yhteiskunnalliset kytkennät. Erityisesti suosittelen [Marilyn] Monroe ja seksuaalisuus -artikkelia, josta saa osviittaa aiheeseen naiset katseiden kohteina.).

Anyway, suuressa Periscope-kisassa piti perustaa Periscope-tili ja kerätä mahdollisimman paljon sydämiä. Kilpailun läpiviemiseen tarvittiin lisäksi muun muassa tiimityöskentelyä, kommunikaatiota, suunnitelmallisuutta ja uuteen tuntemattomaan välineeseen aktiivista tutustumista.

Entä miten meni sitten kisa noin niinku omasta mielestä?

Huonosti suunniteltu on puoliksi pilalla. Olen varsin suorapuheinen, mutta näin minä yleisellä tasolla koin projektin sujuvuuden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö kisasta/projektista oppinut, jossakin kohtaa peräti nauttinut. Periscopen teknisen ja viestinnällisen käytön ohella kisan sujuvuutta ajatellen opin paljonkin, tiivistän ne kahden pääteeman alle. Lopussa käyn vielä läpi Periscope-pohdintaani ja mahdollista omaa jatkokäyttöäni.

Mikä ajoi vähäisempään sydänten keräämisen suoritukseen?

Saimme kerättyä sydämiä torstaihin 10.12. ko 11:55 mennessä 43 485. Tuntuu isolta luvulta ja hieno saavutus, mutta ei se Periscopen näkökulmasta sellainen ole J Periscopessa puhutaan sadoista tuhansista ja miljoonista sydämistä. Se mikä merkitys sydämillä loppujen lopuksi on, minun näkökulmastani ne tuntuvat vain kivoilta ja antavat (vielä tässä vaiheessa Periscopen kehitystä) ehkä jotakin suuntaa suosittuudesta.

                     (Kuva)

Projekti meillä lähti käyntiin käytännössä suunnittelematta ja liian vauhdilla – siten, että palveluun ei oltu vielä edes tutustuttu sen enempää kuin mitä Haagassa ehdimme Persicope-tilin perustaa.  Yleisesti emme toimineet ihan tiiminä, vaan kaikki teki vähän omia juttuja, myös minä syyllistyin siihen, että revin ajan sieltä mistä sain. Pyrin alkuun sen vähäisenkin töiden ulkopuolisen ajan käyttämään opiskeluun olemalla ensimmäisen viikon aktiivisesti läsnä Google+:ssa ja testaillessa, miten livevideointi toimii, mitä hashtageja kannattaisi käyttää jne.

Omat haasteensa toivat siis niin aikataulu- kuin myöhemmin todettavat laiteongelmatkin. Suurella osalla tiimistä työt painoivat päälle. Meistä myös jokainen on hyvin erilaisessa elämäntilanteessa, joten alun suunnittelun puutteessa (miten paljon esim. kukin pystyy käyttämään aikaa projektiin, siten voitaisiin tehtäviä paremmin jakaa) kaikki leijui vähän ilmassa. Paikkaan lähiopetuspäivien poissaoloja tekemällä kuusipäiväistä työviikkoa, samaten työpaikallani eletään vuoden kiireisintä aikaa (mm. kolme työmatkaa, 10 asiakaspresentaatiota ynnä muuta selittelyä tähän väliin), jolloin opiskelujeni edelle menevät asiakkuuksien hoito. Mutta: en kuitenkaan koe, että kiireinen aikatauluni olisi tullut esteeksi, jos projekti olisi ollut suunnitelmallisempi – näin jälkikäteen ajateltuna.

Tässä oppini numero 1: tehkää suunnitelma, ratkaiskaa ongelmat perustellen, tehkää kompromisseja. Muistakaa yhteinen tavoite ja mitä toimenpiteitä tavoitteen saamiseksi tehdään. Tutustukaa palveluun, olkaa läsnä. Mikä on aikataulu, mikä on (teknisen) osaamisen taso jne. ENNEN projektin aloittamista. Pohtikaa perusteellisesti kysymyksiä miksi, mikä on tavoite, kenelle, millaista, kuinka usein, kuka, miten seurataan.

Käyn seuraavaksi läpi projektin etenemistä vain ja ainoastaan omasta näkökulmastani, olemme kaikki kokeneet projektin eri tavoin omista lähtökohdistaan ammennettuna. Tekstien seassa olevat lainaukset ovat omia kommenttejani Google+:sta.

Projektin startti:

Suunnittelu koululla lähti hyvin käyntiin. Keksimme kaikkia miellyttävän ja ajankohtaisen aiheen, latasimme sovelluksen ketkä pystyivät ja loimme Twitter-tilin. Loimme myös yhteisön Google+:aan, missä kaiken kommunikoinnin tuli tapahtua. Päätimme myös, kuka olisi projektipäällikkö ja kuka sihteeri. Kun yhteisö ja Periscope oli koossa, sovimme tapaamisen Google+:aan muutaman päivän päähän. Tästä tulikin meidän ainoa tapaamisemme Google+:ssa, jolloin kaikki olimme yhtä aikaa koolla. Keskustelussa määrittelimme (tietämättä, että laiteongelmia tulisi, koska palvelua ei oltu kunnolla vielä kokeiltu) ketkä olisivat kuvaajavastaavia ja ketkä hoitaisivat Twitter-markkinointia. Samalla pohdintaa käytiin kohderyhmästä, mutta yhteistä lankaa ei löytynyt: itse suuntaisin Aasiaan ja jouluhulluun Jenkkilään (kieli englanti), osa halusi Suomen mukaan. Lopputulemana taisi olla se, että kohderyhmä on lähes koko maailma.

Olen harkitseva ja kokeileva ihminen, joten alussa yhtenä kuvaajavastaavana tavoittelin videointiin tutustumista, avasin myös omille henkilökohtaisille Twitter-tunnuksilleni Periscope-tilin. Avasin myös tiimiläisen hyvästä kehotuksesta yhteisen tilin Katch.me-palveluun. Katch.me nauhoittaa videoit edelleen jakamista varten esim. Twitterissä tai vaikkapa YouTubessa. Palvelussa pystyy myös seuraamaan videoille annettujen sydämien määrää – esimerkiksi markkinointivinkkinä, minkä tyyliset videot saavat sydämiä.

Katsoin myös muiden tekemiä videoita, valitsin muutaman seurattavan, tutkailin hashtageja. Valjastin tuttuja hankkimaan Periscopen ja kehotin erityisesti antamaan sydämiä, ajatuksena että ainakin tutuilta saa sydämiä anyway, tuntemattomilta tulevat ovat erittäin hyvää extraa, ja joiden markkinointiin voisi keskittyä muutoin. Jaoin omalla henkilökohtaisella Twitter-tililläni muutamia Sparkling_Xmas-linkkejä ja kehotin seuraajiani lataamaan sovelluksen.

Suhtauduin naiivilla huumorilla alun videointeihini – kokeiluahan ne vasta olivat. Näin jälkikäteen (taas) ajateltuna olisi pitänyt avata itselle täysin erillinen kokeilutili (oma. henk. koht Twitter-tilini on myös työedustustilini, niin sinne en kokeilujani halunnut jakaa), mutta kuten mainitsinkin, koko projekti lähti niin vauhdikkaasti käyntiin, ettei tämä käynyt edes mielessä tuossa vaiheessa (vaikka lähiopetuspäivinä nimenomaan kehotettiin kokeilemaan). Raportoin Google+:ssa mitä olin tehnyt – palautteena sain mukavia kannustuksia sekä vinkkejä, miten tehdä parempaa, muun muassa emojien käyttö ja puhuminen. Seuraavassa videossani hyödynsinkin emojien käyttöä, valitettavasti iPadistani ei kuitenkaan saanut muita kuin perushymiöitä. Koin lisäksi, että puhumista piti vielä harjoitella erikseen – introvertimpänä ihmisenä se puhuminen ei aina ole niin helppoa J

”Hahaa! Sori mun oli pakko harjoitella puhumista ensin itekseni ja tein suomivideon joulutortuista.”

Käytössäni oli ainoastaan wlanin tarvitseva iPad. Jo tämä wlan-vaatimus tuotti ongelmia, sillä suunnitellut kuvaussessiot tyssäsivät siihen, että yhteys oli ”poor connection” juuri silloin kun sitä tarvitsi. Samaten kuvan laatu oli heikkoa, puhumattomuuteni heti alkupään harjoitteluvideoissani oli myös ilmeisen huono juttu (sain palautetta). Teknisistä ongelmista johtuen jäi valitettavasti myös kuvaamatta monet kohteet ja kuvausaika tuhraantui mahdollisia kohteita etsittäessä. Työnantajani kuitenkin ystävällisesti vastasi toiveeseeni saada uusi älypuhelin ja minulle laitettiin tilaukseen uunituore iPhone. Valitettavasti en ole vielä lähes kolmen viikon odottelun jälkeen puhelinta saanut.

Tähän mennessä tuotetut videoinnit olivat olleet harjoittelua, ja kuva siitä, millaiset videot voisivat toimia Periscopessa , alkoi hahmottua: ainakin naseva otsikko, hyvät hashtagit, emojien käyttö ja videon kesto. Puhuminen toki myös ;)

Koska videoiden tuottaminen julkisilla paikoilla oli vaikeaa, wlan-ongelmien jälkeen päätin vaihtaa taktiikkaa ja kuvata jouluvalmisteluita kotona. Tein kotona valmisteluja joulupolun rakentamiseen, harjoittelin videointia muulla kameralla tehden neljä harjoitusvideota, säädin taustamusiikit ja valaistukset sopivaksi. Kun olin valmis, myös henkisesti, otin Periscopen esille huomatakseni, että samaiselle päivälle oli tuotettu jo koko päivän videoita muualta. Luovuin videoinnistani.

Tässä kohdin valitettavasti turhauduin, ja niin moni muukin. Projektin tekemisestä oli tullut kaaos, jossa meillä kaikilla oli eri tavoitteet, erilaiset tavat toimia tavoitteen saavuttamiseksi, se mitä toinen teki, ei sopinut toisten suunnitelmiin. Osaa porukasta ei keskusteluissa näkynyt. Projekti tuntui muuttuneen uteliaasta kokeilusta kilpailuksi tiimin sisällä – kenen videot keräävät eniten sydämiä, miten voisi tehdä paremmin (”videot ihan kivoja, mutta….”). Jos taas itse yritti kehua, kehua ei enää tunnistettu kehuksi vaan huomautukseksi, tällaisen tunteen ainakin itse sain.

Tässä siis oppini numero 2: onnistunut tiimin sisäinen viestintä. Koska kaikki kommunikointi käytiin tekstinä (ja Google+:ssa lukuisina keskustelun aloituksina, kommunikaatiota oli vaikea seurata), uskon vakaasti, että viestinnässämme on tapahtunut runsaasti väärinkäsityksiä. Viestinnän tutkijana (joo, taas vedän esiin tämän kortin) kirjallisessa viestinnässä täytyy olla huolellinen, miten asioita ilmaisee. Vaikka oma sanoma tuntuu ymmärrettävältä, toinen ihminen on täysin vain sen kirjoituksen varassa – ilman äänenpainoja tai eleitä. Äkkipikaistuksissa ei pitäisi mitään kirjoittaa, vaan antaa ensin tunteiden tasaantua.

Minulle oppimisen pitää olla kivaa, omasta uteliaisuudesta ja spontaanista mielenkiinnosta lähtevää, leikittelevää ja itseä hyvällä tavalla haastavaa (= tunne oman itsensä ylittämistä). Suorittavaa opiskelua tein jo nuoruusiässä kauppaoppilaitoksessa ja yliopistossa, nyt töiden ohessa valitut opinnot ovat minulle täysin vapaaehtoisia ja sillä pidän intoni myös yllä. Olin aivan liekeissä tehtävästä, uudesta palvelusta ja kampanjamme aiheesta. Adrenaliini virtasi, kun vielä pientä lisäpontta antoi leikkimielinen kilpailu kanssaopiskelijoiden kesken J

”Finally, I did it! Nyt pääsen käyttämään Periscopea sekä omalla että meidän tilillä samalla laitteella :) (sori halusin vaan jakaa tämän ilon :D )”

On loistava tunne, kun on onnistunut jossakin ja koko ajan kokee itse edistyvänsä uuden oppimisessa. Se vie eteenpäin. Se mikä minua ei vie eteenpäin, on pakko ja suorittaminen (töitä on pakko tehdä eikä töissä ole aina kivaa, mutta nyt kyse on täysin vapaaehtoisuudesta). Kaikilla on eri taustat, ja siksi palaankin alun suunnitelmallisuuden tärkeyden pariin: tällöin pystyy rakentamaan myös itselle luontevan oppimispolun tähdäten omiin sisäisiin tavoitteisiinsa (omista tavoitteista ei voi tehdä toisen tavoitetta) niissä raameissa, mitä on annettu. Toisilla on enemmän aikaa kuin toisilla. Minun tavoitteenani oli opiskella ja kokeilla uuden välineen käyttöä (pitäen mielessä kilpailun tavoite: kerätä mahdollisimman paljon sydämiä) käytännön kautta, seurata tuloksia ja pyrkiä parantamaan vaihe vaiheelta suoritusta. Meidän kaikkien opintopolut ovat erilaisia ja jokaisella eri tavat oppia: toiset kirjaimellisesti ohjeita noudattaen ja heti, toiset käytännönläheisemmin ja erilaisia reittejä.

”:) Mä en itse asiassa ole enää innostunut tästä, yritän [nyt] vaan saada sydämiä. Laitoin viikonloppuna himani kuntoon, kuvasin 4 harjoitteluvideota, valitsin musiikit ja sovittelin valaistusta, olin laittamassa viestiä [Twitter] buustauksesta. Enkä loppujen lopuksi sitten enää viitsinyt eilen tykittää videota. Kaikilla meillä ilmeisesti eri näkökulma. [--]”

Oma ”mokani” tehtävässä oli siis täysi lamaantuminen ja innostuksen katoaminen kisaan jo melko varhaisessa vaiheessa, vaikka itse palvelu on mielenkiintoinen ja uuden opiskelu aina kiehtovaa. Kuusipäiväisen työviikon päälle en vain kaivannut enää enempää suorittamista. Koska tehtävä oli tiimityöskentelyä, piti yrittää heittää myös pelkkä omaan napaan tuijottaminen nurkkaan ja tehdä parhaansa, pyrkiä kannustamaan muita innostavasti (ihan sama mikä tuotoksen laatu olisi). Mutta: jokaisen täytyy kuitenkin myös muistaa arvioida omaa suoritustaan ja etsiä aktiivisesti lisäoppeja. Tulisi pohtia ulkopuolisen näkökulmasta, onko esim. omien videointien tapa, hastagit, emojien käyttö ja otsikoinnit muuttuneet päivien edetessä. Meillä oli kivoja videoita, mutta osin myös valitettavan samanlaista sisältöä aika pitkälti. Minun viimeinen videointini jäi joulukuun alkupuolelle – enkä siis itsekään lähtenyt niitä loppujen lopuksi kehittämään tähän tehtävään liittyen.

”Mun tortut on jo syöty :) Mulle oppiminen on käytännön uteliaisuutta, ei tiukkaa suorittamista. Arvosanat ei mua rehellisesti kiinnosta yhtään, mutta koska ollaan tiimi ja arviointi tulee niistä sydämien määristä niin olen yrittänyt niitä kalastella. Samalla opiskelen Periscopea ihan itsekseni. Inhoan kilpailuja (vaikka tässä tapauksessakin kyse on oikeasti leikkimielisestä kilpailusta), meidän tiimissä kilpailu meni valitettavasti jäsenten väliseksi: kuka tekee parempaa, henkilö joka on jo ylittänyt itsensä, tämä tekeminen ei ole kuitenkaan riittävää. Jotkut on introvertimpia jo persoonallisuudeltaan eikä videossa äänessä oleminen ole välttämättä luontevaa ja kaikista tärkeintä (vaikka olisikin hyvä markkinointikeino). Tämä homma alkoi siis mennä mun osalta vain turhan vakavaksi :)”

Periscope-opiskeluni  vaihtui siis ensimmäisen puolentoista viikon jälkeen itseopiskeluksi. Yhtenä tiimin jäsenenä otan vastuun epäonnistumisen sydämien määrän keruusta. Opin kuitenkin hyvin paljon itse projektista, ryhmätyöskentelystä sosiaalisen median palvelussa (ja aloin kaipaamaan keskinäistä puhetta, ilmeitä ja eleitä) ja olen tästäkin opista kiitollinen. Ei tämä vähän mönkään mennyt suoritus siis mikään turha ollut J Osa tiimistä jaksoi hienosti viimeiseen saakka kuvata ja pohtia Periscopen käyttöä, mutta minun oli luovutettava ja tehtävä valinta ajankäytöstäni normitöideni laadukkaan hoitamisen ja tämän opiskeluprojektin välillä.

Jotta en kuulosta täysin pessimistiseltä ja masentavalta, lopuksi vielä kuva siitä, että kyllä kisan läpiviennissä oli rutkasti huvittaviakin hetkiä (mä olen ehkä yksinkertainen, mutta tämä oli mulle yksi huippuhetkistä :D ):

Miten Periscopea sitten kannattaa hyödyntää?

Laitan loppuun pohdintojani Periscopesta. Erityisen mielenkiintoisen palvelusta tekee juuri sen reaaliaikaisuus ja vuorovaikutteisuus. Livevideon parissa vietetään myös aikaa, mikä on varmasti yksi syy suoratoistopalveluiden kuumuuteen tämän hetken julkisessa keskustelussa. On aina iso juttu, jos Facebook vastaa trendiin (mm. Adweek).

Internet on täynnä vinkkilistoja Periscopen käyttöön ja niihin kannattaa tutustua, kun palvelua ottaa käyttöön. Listat kuitenkin pitkälti toistavat toisiaan, joten pariin listaan tutustuminen auttaa jo hyvään alkuun.

Periscopen onnistunut käyttöönotto:

·         Profiilin suunnittelu ja profiilikuvauksen tekeminen. Vaikka Periscope on yhteydessä Twitteriin, kannattaa sen profiili määritellä juuri tarkoitukseensa sopivaksi: mistä aiheesta tai aiheista lähetät livevideota? Samaten, mikäli kyse on enemmän markkinoinnillinen eikä vain omaa kivaa varten, on suotavaa laittaa profiiliin tieto, eli nettiosoite esimerkiksi yrityksen kotisivuille, kenestä on kyse ja mistä saa lisätietoa.

·         Muiden tekemien livevideoiden katsominen: ” If you are ready to jump in, then do so. But if you are hesitant, start by watching some broadcasts while you wait to take the leap.” Anna sydämiä, sydämiä voi antaa 500 per videosessio.

·         Videoiden nimeäminen koukuttaviksi ja emojien käyttö otsikoinnissa. Omassa iPadissa ei näitä ollut, vain perushymiöitä L Värit antavat myös huomiota.

·         Itsensä tekeminen näkyväksi ja löydettäväksi. Tätä voi myös rajoittaa, mutta asetukset näihin täytyy tehdä ennen lähetyksen aloittamista. Palvelussa voi muokata seuraavanlaista näkyvyyttä: paikkatieto, rajattu näkyvyys vain tietylle kohderyhmälle (yleensä lähetykset ovat kuitenkin julkisia), kommentointimahdollisuuden rajoittaminen (voi rajata koskemaan vain seuraajaprofiileja) sekä jaon ottaminen pois käytöstä. Oletuksena Periscopessa on paikkatiedon ja  Twitteriin jako.

·         Videokuvauksen aloitus: aloita yksinkertaisesti – keep it simple. Yleisölle puhuminen edes hetken ajan on oleellista. Tämä on minun kohdallani vaikeaa :D, ja tarvitsen aikaa jopa tämmöisen askeleen ottamiseen, introvertimpi ihminen kun olen.

·         Kommentoi katsojien kanssa. Persicopen käyttö vaatii ylipäänsä monen asian yhtäaikaista tekemistä: kuvaa, puhu, lue kommentteja, vastaa kommentteihin. On myös suositeltavaa harjoitella tai kirjoittaa ylös, mitä aikoo videolla puhua.

·         Katsojien rohkaiseminen jakamaan videota omille seuraajilleen. Näin voi saada lisää seuraajia omalle tilille.

·         Johdonmukaisuus viestinnässä, mutta silti monipuolisen sisällön tuottaminen. Pidä punainen lanka, mutta ole luova.

·         Videot ovat saatavilla 24h, joten niitä kannattaa myös jälkimarkkinoida esimerkiksi Twitterissä. Myös seuranta, mitkä videot (sisällöt) saavat sydämiä ja mitkä ei, on suotavaa.

·         Käytä Wlania aina, kun mahdollista, sillä videointi käyttää paljon dataa.

Periscope on hyvä markkinointisovellus monella alalla, kuten tapahtumamarkkinoinnissa, matkailussa (”eläminen hetkessä”, ”tätä teen/näen juuri nyt”, bloggariyhteistyö jne.), musiikkibisneksessä (esim. back stage -videot) sekä vähittäiskaupassa ja palvelujen markkinoinnissa (tuote- ja palveluvideot).

Kuluttaja-asiakkaita kiinnostavat tavallisten ihmisten tarinat ja autenttisuus/rosoisuus. Lifestyle-markkinointi onkin ollut pitkään keskiössä melkeinpä tuotteesta/palvelusta riippumatta. Myös  Marimekko alkoi juuri myymään elämäntapaa (vaikka uskon, että enemmänkin elämäntyyliä):

”Marimekko uudistaa myymäläkonseptiaan ja verkkokauppaansa. Yksittäisten tuotteiden sijasta myynnissä on elämäntapa. [--] "Myymälöissä on Marimekko-maailmoja, joissa asiakas kulkee tilasta ja tunnelmasta toiseen, ikään kuin kodin huoneissa", Alahuhta-Kasko sanoo.” (Markkinointi&Mainonta 5.12.2015)

Pieni mediatutkija ei tässäkään pysy sisällä (taas rönsyilyä käsitteiden käytön maailmaan), sillä elämäntapa ja elämäntyyli eivät tarkoita samaa asiaa. Elämäntyyli on lähellä elämäntapaa, mutta siinä on myös muotien ja yksilöllisten harkintojen piirteitä. Elämäntyyli ei ole niin jähmeää kuin elämäntapa vaan siinä on myös vaihtuvuutta. Eikä se ole niin tiedostamatonta ja sosiaalisesti annettua kuin elämäntapa, vaan siinä on myös yksilöllisyyttä, valittuja ja joskus rationaalisesti harkittuja elementtejä. Elämäntyyli on elämäntapaa yksilöllisempää myös siinä, että se ei kiinnity yhtä lujasti yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja omiin aineellisiin ehtoihinsa kuin elämäntapa. Elämäntyyli on yhtä aikaa yksityistä ja jaettua. (Gronow, Jukka. The Sosiology of Taste. 1997).

Anyway, palvelun käyttäminen jatkossakin kiinnostaa. Matkailen itse melko paljon, ja olen pohtinut oman blogin perustamista. Nyt kuitenkin aloin jo miettimään Periscopen käyttöä eräänlaisen matkapäiväkirjan välineenä (tai matkahetkien noston välineenä pikemminkin, kirja on pääsääntöisesti pysyvä elementti) juuri sen reaaliaikaisuuden vuoksi. Otan matkoillani tuhansia kuvia (ja myös videoita), mutta loppujen lopuksi näytän niitä muille hyvin harvoin jälkikäteen, usein aloitan jo seuraavan matkan suunnittelun kotiinpaluupäivänäni. Reissuillani jaan tällä hetkellä kuvia Facebookissa ja Instagramissa, joskus jopa Twitterissä – ajatuksella tätä teen juuri nyt tai tätä tein tänään. Eli jakamisen motiivi on sinänsä hyvin Periscopeen sopiva.

Tätä projektia varten minun on luotava juuri tälle tarkoitettu Periscope-tili ja toistaalta myös miettiä, mitä mahdollisesti tekisin tilillä matkojen välissä. En kuitenkaan koe, että pitkätkään tauot välttämättä tekisi hallaa – kunhan muistaa tehdä reissujen päätteeksi kunnollisen lopetuksen ja vinkata, että seuraava reissu on jo suunnitteilla ja paluu tulossa. Ehkä voisi kuvata reissuvalmisteluita sitä ennen. 

Hmmmm…. laitetaan pohdintaan.